Osaanko blogata

Hyvä kysymys itselleni. Blogia siis yrittää kirjoittaa mummoikäinen nainen. Saatan olla kriittinen itseäni kohtaan ja stressaan turhaan. Alku jännittää, mutta olenhan saanut jo monta sanaa peräkkäin. Eiköhän se tästä ala  menemään eteenpäin.
Kesä on täällä pohjoisessakin kauneimmillaan. Mitä nyt itikat yrittävät pilata sen, mutta periksi ei anneta, vaan ollaan ulkona ja nautitaan Lapin suvesta päivin ja illoin. Päivät kuluvat ulkona pihaa ja kukkia hoitaen. Mutta usein täytyy todeta, että luonolla on suuri vaikutus mielialaan sekä kissalla. Kyllä tulee rauhallinen ja täydellinen olo, kun sylittää ja silittää omaa nelijalkaistani. Ja pian alkaa kuulumaan kehräys. Mikä ihana tunne. Mummo sarjakuvassa on todettu, että verenpaine-, masennus- ja rauhoittavalääke yhdessä ja samassa karvaisessa paketissa. Tässä minun lääkkeeni nauttii lämpimästä päivästä.

On minulla toinenkin "rauhoittava lääke" ja se on virkkaus. En voi olla päivääkään ilman sitä. Nytkin on monta tilaustyötä odottamassa, Vapaa-ajastani meneekin suurin osa siihen. En ole mitenkään taitava siinä, mutta tilaajat ovat olleet tyytyväisiä. Viimeksi olen virkannut lapsenlapsilleni heidän itse valitsemistaan langoista huivit.

Siinä se on sitten kirjoitus paketissa.