perjantai 12. elokuuta 2016

Pohjoisen kutsu ...


Kuva lainattu: luontokohteet.geo.fi
... oli miehelleni jälleen kerran liian suuri este, sieltä ei voi olla pois. Lähti nuorimman ja ystävämme pojan kanssa sinne pariksi päiväksi. Lupasi käydä katsomassa onko vielä hilloja korvessa vai onko halla vienyt kaiken, Muonion suunnalla päivän lämpötila +10. Ovat tämän yön, kun sataa vettä, Pasmajärvellä, jossain myllyllä. Seuraavan ovatkin lähellä Pakasaivoa (kuva) ja käyvät samalla reissulla kalastamassa. Se olikin suurin syy lähtöön. Sanoin, että lähteä vasta ensi viikonloppuna, koska Kemi-Tornio- aluella olisi ollut pari tilaisuutta jossa olisi ollut mukava käydä, mutta ei, kuume oli niin kova.
Kuva: yle.fi Kansallispukujen tuuletus
Nämä tilaisuudet jäivät odottamaan ensi kesää.
Akkaralli
Tämä näytelmä esitettiin meidän pikku kylällä täysille katsomoille. Nuorisoseuralle sopii 150 ihmistä ja esityksiä oli seitsemän ja joka kerta oli täynnä. Ihmiset tykkäsivät esityksestä. Ensi kesänä on sitten jatkoa tähän. Oli hauska, käykää katsomassa jos esitetään lähiseudulla.
Huiveja olen virkannut sekä ystävälle on tekovaiheessa liina. Lapsenlapsi pyysi tekemään hänelle pöllön ja alan etsimään ohjetta siihen. Tälläinen on tullut virkattua, kelpaakohan tämä:
Taitaa pöllöltä olla nokka kateissa
Mukavaa viikonloppua!


lauantai 30. heinäkuuta 2016

Hyvästit heinäkuulle

Kiireinen kuukausi takana, mukaan mahtui monenlaista.
Lapsenlapsen konfirmaatio Kemin kirkossa.
Nyt oli jo kolmannen vuoro olla ripillä. Tämä tilaisuus oli hyvin koskettava ja erilainen verrattuna edellisiin, kyyneleet tuli mummolla, oli vammaisten konfirmaatiopäivä. Tuumasi sedällensä, kun oltiin hänen kotona, että ala tekemään lapsi, että pääsee kummiksi
Sekkutyttö tuli Ruotsista viettämää aikaa meidän kanssa. Odotimme häntä Kemin lentoasemalla, mutta sinä päivänä oli niin kova ukonilma ja kenttä oli veden vallassa, joten kone ei voinut laskeutua vaan palasi Ouluun ja sieltä linja-autokuljetus Kemiin. Hän haluaa kyläillä täällä pohjoisessa, missä suurin osa hänen sukulaisistaan on. On vain niin vaikeaa, kun ei voi lähteä näyttämään enemmän kaunista Lappia hänelle, koska ei jaksa istua pitkää matkaa autossa selkänsä takia. Hän on ollut eläkkeellä koko aikuisikänsä (nyt 46 vuotta vanha). Kävimme hänen kanssaa mm. Kukkolankoskella
sekä Kemissä sisäsatamassa.
Suunnittelimme myös käyntiä Ruotsin puolella, mutta tuli soitto, että oli tullut tuttuja kylään ja palasimme kotiin, sitten ensi vuonna käydään.
Äitinikin jaksoi tulla mukaan, vaikka kävely onkin huonoa. Terasseilla oli paljon porukkaa ja muutenkin oli paljon ihmisiä liikkeellä.
Sekkuni kyläilyä häiritsi molempien korvien tulehdus, ensimmäinen kerta. Monta tapahtumaa piti jättää pois, koska ei jaksanut lähteä, vietettiin aikaa kotosalla. Kävimme myös kyläpäivilla ja katsomassa maalaiskomediaa nuorisoseuralla.
Tapaamme taas ensi kesänä.
Lahja serkultani
Tuli myös käytyä pitkästa aikaa tanssimassa parhaiden ystävien kanssa.
Ja siellä oli esiintymässä Teemu Roivainen
Ja virkkaus jatkuu, nyt koukulla ystävän pojanpojalle kulmasta kulmaan peitto

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Paljon uutta

Mummolla on nyt uudet silmälasit ja uusi väri hiuksissa. Edellisistä laseista, olikin käytössä lähes 10 vuotta, jäi vain sanka käteen, joten oli aika hankkia uudet. Oli aika vaihtaa myös optikkoa, joten suuntasin Instrumentariumiin.
Sieltä löysin sopivat lasit ja optikko suositteli silmälääkärissä käyntiä, sillä näkö oli huolestuttavasti huonontunut.
Minun uudet lasit, joihin olen  tyytyväinen.
Toinen uusi. Ei ole enää harmaata.
Muita muutoksia ei tulekaan sitten pitkään aikaan. Pysyn entiselläni, pyöreänä pullukkana. Joskus vain pitää saada jotain uutta. Piristääkin kummasti
Pihalla on myös menossa uudistus, kukkapenkin muodossa, mutta se saattaa olla ikuisuusprojekti. Olen saanut jotain aikaiseksi ja huomenna jatketaan. Kiveen ajattelin maalata punaisen mökin, mutta hiljaa hyvää tulee. Tähän penkkiin laitan toisista penkeistä kukat, tuhoan ne, sillä ikä painaa päälle eikä jaksa tehdä niin paljoa kerrallaan.
Laaduntarkastaja on myös mukana pihahommissa.
Alkukesästä serkkuni kävi kaatamassa sembramännyn pois. Kyllästyin haravoimaan sen neulasia. Jäi vain kanto pystyyn ja nyt mietitään, mitä sille tehdään, jos vaikka keijupuutarhan.
Nyt kutsuu talkoot.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Osaanko blogata

Hyvä kysymys itselleni. Blogia siis yrittää kirjoittaa mummoikäinen nainen. Saatan olla kriittinen itseäni kohtaan ja stressaan turhaan. Alku jännittää, mutta olenhan saanut jo monta sanaa peräkkäin. Eiköhän se tästä ala  menemään eteenpäin.
Kesä on täällä pohjoisessakin kauneimmillaan. Mitä nyt itikat yrittävät pilata sen, mutta periksi ei anneta, vaan ollaan ulkona ja nautitaan Lapin suvesta päivin ja illoin. Päivät kuluvat ulkona pihaa ja kukkia hoitaen. Mutta usein täytyy todeta, että luonolla on suuri vaikutus mielialaan sekä kissalla. Kyllä tulee rauhallinen ja täydellinen olo, kun sylittää ja silittää omaa nelijalkaistani. Ja pian alkaa kuulumaan kehräys. Mikä ihana tunne. Mummo sarjakuvassa on todettu, että verenpaine-, masennus- ja rauhoittavalääke yhdessä ja samassa karvaisessa paketissa. Tässä minun lääkkeeni nauttii lämpimästä päivästä.
On minulla toinenkin "rauhoittava lääke" ja se on virkkaus. En voi olla päivääkään ilman sitä. Nytkin on monta tilaustyötä odottamassa, Vapaa-ajastani meneekin suurin osa siihen. En ole mitenkään taitava siinä, mutta tilaajat ovat olleet tyytyväisiä. Viimeksi olen virkannut lapsenlapsilleni heidän itse valitsemistaan langoista huivit.
Siinä se on sitten kirjoitus paketissa.