Hyvästit heinäkuulle

Kiireinen kuukausi takana, mukaan mahtui monenlaista.
Lapsenlapsen konfirmaatio Kemin kirkossa.

Nyt oli jo kolmannen vuoro olla ripillä. Tämä tilaisuus oli hyvin koskettava ja erilainen verrattuna edellisiin, kyyneleet tuli mummolla, oli vammaisten konfirmaatiopäivä. Tuumasi sedällensä, kun oltiin hänen kotona, että ala tekemään lapsi, että pääsee kummiksi
Sekkutyttö tuli Ruotsista viettämää aikaa meidän kanssa. Odotimme häntä Kemin lentoasemalla, mutta sinä päivänä oli niin kova ukonilma ja kenttä oli veden vallassa, joten kone ei voinut laskeutua vaan palasi Ouluun ja sieltä linja-autokuljetus Kemiin. Hän haluaa kyläillä täällä pohjoisessa, missä suurin osa hänen sukulaisistaan on. On vain niin vaikeaa, kun ei voi lähteä näyttämään enemmän kaunista Lappia hänelle, koska ei jaksa istua pitkää matkaa autossa selkänsä takia. Hän on ollut eläkkeellä koko aikuisikänsä (nyt 46 vuotta vanha). Kävimme hänen kanssaa mm. Kukkolankoskella

sekä Kemissä sisäsatamassa.
Suunnittelimme myös käyntiä Ruotsin puolella, mutta tuli soitto, että oli tullut tuttuja kylään ja palasimme kotiin, sitten ensi vuonna käydään.

 

Äitinikin jaksoi tulla mukaan, vaikka kävely onkin huonoa. Terasseilla oli paljon porukkaa ja muutenkin oli paljon ihmisiä liikkeellä.
Sekkuni kyläilyä häiritsi molempien korvien tulehdus, ensimmäinen kerta. Monta tapahtumaa piti jättää pois, koska ei jaksanut lähteä, vietettiin aikaa kotosalla. Kävimme myös kyläpäivilla ja katsomassa maalaiskomediaa nuorisoseuralla.
Tapaamme taas ensi kesänä.
Lahja serkultani

Tuli myös käytyä pitkästa aikaa tanssimassa parhaiden ystävien kanssa.

Ja siellä oli esiintymässä Teemu Roivainen

Ja virkkaus jatkuu, nyt koukulla ystävän pojanpojalle kulmasta kulmaan peitto